Me tuotiin Lontoosta pojille yhteiseksi tuliaiseksi 50 eri maun JellyBelly-pakkaus, mutta näyttää vahvasti siltä, että mä olen ainut, joka näitä oikeesti syö. Brittitehdas on perustettu jo 1800-luvun puolella ja olen melkoisen varma, että namut ovat toimineet esikuvana Harry Potter -kirjoissa oleville Bertie Pottin Joka Maun Rakeille, vaikka näiden valikoimasta ei löydykään korvavaikkua tai saippuaa. Mutta voipopparit, hattara ja mansikka-juustokakku valikoimasta kyllä löytyy, ja kaikkien eri vaihtoehtojen maku on osoittautunut ällistyttävän aidon oloiseksi. Ainoastaan Juicy Pear, eli mehukas päärynä, oli sekä Juhon että minun mielestä aivan outo, sillä se maistui selkeästi sipulilta.
Vietin eilen kunnon löhösunnuntain. Tai, no, hölkällä (lue: hölkän yrityksellä) kävin, mutta muuten luin kirjoja, katselin YouTubea ja annoin räpyläparoilleni pitkän ja kuuman jalkakylvyn raspauksineen, rasvauksineen ja kynsien lakkauksineen päivineen, ja voi ETTÄ se teki hyvää. Ihan kuin uudet jalat olis saanut! Olin pakkasten aikana muistanut ja jaksanut voidella kaiken muun, mutta jalat olivat niin kuivat, että pelotti riisua sukkia jalasta, kun ajattelin, että varpaat jäävät sukkien sisään pyörimään irrallaan. Nyt on varpailla taas oivat oltavat.
Jos joskus vielä jaksan juosta tuon reittini yhteen menoon, tarjoan itselleni lasin kuoharia. Kyllä niin epätoivoista intervalliharjoittelua pitkien läähätyskävelyrupeamien kanssa oli eilinen lenksu. Jotenkin sitä ekalla kerralla tauon jälkeen tietää, että pyrstölleen menee, mutta mä osaan aavistella, miten kettuuntunut olen sitten, kun vielä neljännellä ja viidennelläkin kerralla meno on samanmoista. Että jos Iltiksen sivuilta luette, että Satakunnasta on löydetty ihan aito kiroileva siili, niin se olen minä lenkillä.