Pitää esitellä teille kynnet, jotka ovat onnistuneimmat pitkään aikaan. Johtuen siitä, että nyt nuo onnettomat tyngät ovat hieman taas kasvaneet, niin että niissä lakkaus taas näyttää joltain. OPIn Pink-ing Of You ja harmaa Cement The Deal ovat luottovärejäni, ja kaivoin pitkästä aikaa esille Konadin leimauslaatat, joista löysin kivat abstraktit viivat.
Tammikuu on vaihtunut helmikuuksi, anoppi on palannut Suomeen ja Nella anoppilaan. Nyyh. Minä niin jo tykästin käydä sitä kävelyttämässä. Se kun on maailman innokkain, mutta samalla maailman kiltein koira. Tosin aika surkea metsästyskoiraksi, jos se häviää tuijotuskisan oravalle.
Meitsistä tuli eilen kampaajalla platinablondi. Mä halusin vaaleaksi, juu, mutta ehkä tää on inan vaaleampi kuin olin suunnitellut. Pelästyn kulkiessani peilin ohi ja ajattelen Lucius Malfoyta. Työkavereista osa kyllä tykästi. Tosin lasten suusta kuulee totuuden:
Onni: Äiti, miks sulla on noin vaaleat hiukset?
Minä: Kampaaja laittoi mulle väriä hiuksiin tänään.
Onni: Ei ole kovin hyvä.
Minä: Eikö?
Onni: Ei, kyllä se vanha oli parempi.
No just.
Julia vietti viime viikonlopun Porin Teatterinuorten kanssa Mikkelissä teatteritapahtumassa, jossa heidän näytelmänsä Oivaa hoivaa voitti koko skaban. Kävin itse katsomassa näytelmän Porin Anniksella silloin, kun siitä oli ekat näytökset, ja yllätyin tosi paljon, sillä en ollut odottanut kovin suuria harrastelijaporukalta, joka tekee näytelmän vanhusten hoidosta, mutta esitys oli sekä Juhon että mun mielestä tosi hyvä. Anniksen jengi oli varmasti voittonsa ansainnut.