Eilinen Prisma-reissu Julian kanssa oli taas yksi viikonloppukliimakseista. Liikkeellä tuntui olevan tavallistakin enemmän väkeä, ja kaikki mahdollinen joulukrääsä oli marketissa jo esillä. Ruokaosaston ylähyllyillä ovat herkkukorien rivistöt notkuneet jo parisen viikkoa, ja jouluvalot ovat vallanneet kokonaisen hyllystön, mutta nyt oli jotenkin koko repertuaari valloillaan astia- ja sisutusosastoa ja pakastealtaan joulukinkkuja myöten. Kaiuttimista paasasi joku naisääni siitä, miten IHANIA tonttuja ja pikkuLINTUJA kodin osaston koristeista löytyykään, ja heti kun tämä hetkeksi vaikeni, ämyrissä lauloikin sitten jo Dean Martin suosituimpia amerikkalaisia joululauluja.
Tarvitseeko edes mainita, että halusin jättää ostoskärryt niille sijoilleen ja juosta kirkuen ulos?
Halusin, mutten juossut. Mä päätin, että kun tämä kaikki kohnotus näköjään taas väistämättä alkaa, paras puolustus on vastahyökkäys. Marssin pakastealtaalle, lätkäisin kärryyn kilon paketin torttutaikinalevyjä ja pyysin Juliaa etsimään luumuhilloa. Tänään syntyivät tämän vuoden ekat joulutortut. Ja sitten valoja etsimään! Puolen tunnin rymsteeraus täpötäyden kirjahyllymme parissa, ja jo syntyi tilaa Ikean jättivaasille ja valoille.
No niin, jouluhössötys. Luuletko olevasi kovakin kaveri, vai? Et kuule ollenkaan niin stressaava tyyppi kuin mitä kuvittelet! Katso tänne ja vapise, sillä mullakin on nyt kovat piipussa: joulutortut ja -valot! Ja ähäkutti, tänä vuonna muistin ostaa Onnille joulukalenterinkin ihan ajoissa. *näyttää kieltä*