Tänään piti haravointirupeaman ja suihkun jälkeen kokeilla messuostoksia. Mutanaamiota! Jösses, on nimittäin kyllä sitten mutaistakin mutaisempaa. Pelkästään purkin aukaiseminen sai kulmakarvat vetäytymään takaraivolle. Haju. Ei tuoksu, vaan haju. Paketissa oli käyttöohjeiden lisäksi erillinen lappu, jossa käyttäjää rauhoiteltiin siitä, että haju on ok ja kuuluu asiaan, ja haihtuu lievemmäksi, jos antaa purkin olla vähän aikaa auki. Ja minähän annoin. Tiedättekö, purkin sisällys vähän pulppusi silleen kuin jokin kunnon mutalätäkkö.
Käyttöohjeessa hajusta mainittiin vielä edelleen: ”Mudalle ominaisen tuoksun antavat täysin luonnolliset rikkiyhdisteet.” Jep. Iholle jäi möhnästä hyvä fiilis, mutta kamala haju. Muutaman tunnin kuluttua piti käydä kirjastossa, ja vaikka vedin nassulle Vichyn kosteusvoidetta, tunsin nenässäni rikin katkun. Olen varma, että kirjastonhoitaja ihmetteli poistuttuani, miksi hän yhtäkkiä alkoi ajatella keitettyjä kananmunia.
Toinen testaukseen päässyt messuostos oli OPIn Cuckoo For This Color. Täydellinen. Tästä ei vihreänsävyinen kynsilakka parane.
Kahdelta arkipäivältä saldo on nyt 15 puutarhakärryllistä haravoituja lehtiä, yksi puunattu lastenhuone, neljä koneellista pyykkiä, yksi leffa kotikatsomossa (”The Hours”), monta kupillista Pukka-teetä ja vajaa sata sivua Brysonin ”A Walk In The Woods” -kirjaa, joka on jo kirvoittanut musta useammat röhönaurut. Tänään pitää varmaan katsoa HBO:lta vielä Westworldin uusin jakso.